7/23/2014

tuskaa epätoivon perään

Eii ei ei .. Vaikka kuinka monta postausta tekemättä. Viikonloppuna oli kisat, raskaan 12h tallipäivän jälkeen ei ole jaksanut vaan raahautua koneelle. Tehoeste viikko on siis menossa ja siitä olisi tulossa ihan iso erillinen postaus. Hlausin nyt tehdä kuitenkin kahdesta tietystä tunnista erityisesti postauksen vaikka tässä aika monta muuta tuntia on mennytkin.

Maanantai, estevalkka Zackilla. Tuntiin sisältyi aika paljon ravilähestymisiä ja ne ei sitten ollut ollenkaan se meidän juttu. Koko poni oli tunnin aika hidas enkä saanut lähestymisistä kovinkaan tarmokkaita, varsinkaan jos lähestyttiin ravissa. Meillä oli aika pikkuinen rata ja se tutiin pari kertaa ensi ärsyttävän monta kertaa ravilähestymisillä. Siis tiet oli jotain niin kamalaa esteen jälkeen kun poni oli niin hidas mä yritin patistella raipalla, pohkeella .. ei mitään. Lopulta laukkalla saatiin mennä koko rata ja vitsi kun helpotti. En tosiaan oo kovin tyytyväinen kuitenkaan koko tuntiin. Istunta kärsi, katse kärsi .. ei ei ei ..




Tiistai, kouluvalkka Zackilla. Tää tunti oli katastrofi, kuitenkin ennen tunti olin aika happy. Homma alkoi käyntityöskentelyllä ja poni oli aika hidas, taas. Sain kuitenkin moottorin pyörimään suht kivasti. Sepe oli myös aika jäykkä, mutta en huolestunut alkutunnista. Ravi piti herätellä uudestaan, mutta tehtiin pieniä lisäyksiä joten tää auttoi siinä. Tuli heti kommenttia että ota PIDEMPI ohja, mä hämmennyin aika paljon sillä omalta opettajalta olin saanut kommenttia että lyhyt ohja. Mun oli tosi vaikea saada kädelle hyvä paikka ja tehdä ohjasotteet mahdollisimman vaivattomasti. 

Jatkettiin ympyrällä ja mua pikkuhiljaa alkoi hermostuttaa, sepe kaatui sisäpohjetta vasten ihan totaalisesti eikä kiitos pitkän ohjan ansiosta saanut edes ulko-ohjan pidätteitä läpi eikä se sisäohjakaan kovin kivasti toiminut. Sepe kuitenkin liikkui ihan kivasti ympyrällä. Laukat otettiin käynnistä ja Sepe nosti ne yllättävän hyvin verrattuna kisaradan laukannostoihin, mutta sain kuitenkin raipan kanssa sitä tsempata. Laukkoijen jälkeen olin jo niin väsynyt ja hermostunut ettei mikään oikein auttanut. Lopulta opettajakin tuli auttamaan ponin kanssa sen sisäpohkeen ja taivutuksen kanssa, ja se vielä siinäkin pisti vastaan .. Silloin olis vaan mieli tehnyt hypätä selästä ja lähteä pois. Mä tarttisin vähän tsemppaavampaa opettajaa Sepen kanssa. Ei kauhean rentojakaan pätkiä tullut kun sitä ohjaa yritin nykiä.



tältä näytti meno vähän aikaa sitten .. muuttuuko toi poni noin nopeasti ? ( ei kyllä tossakaan mallikas ohjaspituus, mikä mua vaivaa nykyään)


mutta mä en luovuta, en todellakaan.

Oisko teillä lukijoilla jotain ihanaa ja tsemppaavaa sanottavaa ?

8 kommenttia:

  1. Tommoset kaudet on niiiin tuttuja, kannattaa vaan lähtee tunneille rauhassa sillei kokeilumielellä et mites tänään menee, kyl se siitä! :) Kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva etten ole yksin .. mut tästä vaa parempaan suuntaan ! kiitos (:

      Poista
  2. Allekirjoitan ton tunteen! Voi kuule niin monesti tuntu Maryn kanssa, että mitäs kummaa ollan tehty viimeset kolme vuotta, ihan kun välillä olis taidot pudonnu nollaan. Kyllä ne onnistumiset sieltä tulee! Ja niistä huonoistakin tunneista kun oppii jonkun uuden asian ponista, osaa sitten soveltaa sitä niinä parempina päivinä! Tsemppiä treeneihin! :)

    VastaaPoista
  3. sofia toi tunne tulee mulle niin usein, sillon pitää vaan ettii niitä hyviä pätkiä ja kuunnella kehuja, tsempata, ratsastaa, ratsastaa ja ratsastaa. kaikki kääntyy hyväks, on jo hieno saavutus päästä menemään noin paljon sepellä ja vielä hienompi että osaat kertoo sen mikä menee hyvin ja mikä huonosti. huonosta syntyy hyvää ja sun ratsastustaidot on kadehdittavat :') älä luovuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mahtavaa tekstiä sara ja niin faktaa .. kiitokset :') !

      Poista

Huomaathan, että kommenttien valvonta on päällä. Älä siis pelästy, jos kommentti ei ilmesty heti boksiin. Ruusut ja risut otetaan vastaan, kiitos kommentistasi :-) !