3/08/2015

Itkettää

Kuvat: Milla, Pinja



Mitä bloggaajan on vaikeinta tehdä?
- Käyttää mustavalkoista filtteriä tärkeimpiin kuviinsa.

Sen yhden kokonaisen yön itkettyäni on pakko myöntää itselleen ettei mennyttä voi palauttaa, ei kohtaloa muuttaa tai vaipua itsesääliin ja masenukseen. Mutta tuska ei lähde, se vaan jää ja sen kanssa pitää oppia elämään. Vaikka tuskan taakka olisikin jo suuri, matkaa on jatkettava. Tuntuu vaan, että se on niin väärin. Niin väärällä hetkellä tää tapahtui. Korttitalo, joka on jo epävakaa ja heikko, kaatuu tukikortin petettyä. Mitään ei voi jättää yhden kortin varaan. Aina pitäisi olla varakortti... mutta kun ei ole?

Mulla ei ole ollut helppoa, ei todellakaan. Juosten pakoon sitä yksinäisyyttä ja ahdistusta, helpotus on vain sen yhden asian varassa. Kun sitä ei enää ole, ei vain enää pysy pystyssä. Tallille ajaessa piilotellen sitä toivoa, että juuri sen ponin nimi lukisi listassa ylläpiti mun onnellisuutta. Kun pääsen tän ponin selkään, tunnen olevani turvassa. Vaan tällä ponilla nautin ratsastastamisesta sillä erityisellä tavalla. Kaikki sanovat, ettei mihinkään sen kaltaiseen voi takertua niin voimakkaasti. Ei voi olla noin dramaattinen ja maentunut vain sen takia. Se tuntuu paljastuvan, jokaisen sanoista.

Kuten voittekin arvata, Sepe lähtee. Tää on mulle hirveen tuskaista, ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Itkua pidätellen, joka ikinen päivä on vaan pitänyt jatkaa eteenpäin. Mikään ei huvita, koko vuoden suunnitelmat on pilalla. Tuntuu, että harrastus kaatui tähän ja mullahan ei oo edes mitään muuta. Oikeastihan koko tulevaisuus muuttuu. Ei enää sitä 4 päivää tallilla, vain 2. Ei vakkaria tai lempiponia. Mutta ponillehan tämä sentään on hyvä, pääsee hyvään kotiin...



26 kommenttia:

  1. Mä niin tiedän ton tunteen. Juurikun on joku on päässyt niin lähelle ja tullut niin rakkaaksi, joku ottaa sen sulta pois. Ja se tuska.. mutta vaikka vielä vuodenkin jälkeen sä toivot, että joku päivä vielä löytäisit tiesi sen ihanan luokse, tuska helpottaa. Lopulta alkaa vaan muistelemaan kaikkia ihania hetkiä ja arvostamaan sitä kaikkea mitä ehti kokea. Voimia ihan hirveesti <3

    ps. laitoin sulle sähköpostissa kuvia jos jaksaisit väsätä bannerin mulle :) Unohdin siinä mainita mutta kaikkia kuvia ei oo pakko käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa tekstiä, kiitokset <3

      aa! käyn tsekkaamassa ja selväjuttu ..(:

      Poista
  2. Voi... <3 tiedän tunteen ja pystyn samaistumaan! Itse jätin menemättä koko tallille hetkeen kun iki-ihana lempparini myytiin pois. Eikä siitä oikein kukaan tiedä mitään, eli toivon että sulle annetaan joku yhteystieto niin voit kysellä kuulumisia <3
    Jaksamisia!

    -Siiri
    siirixo.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näin on, kovasti haluaisin tietää minne lähtee .. <3 kiitokset :')

      Poista
  3. toi vika kuva on jotenki niin ihana :( voimii viel. ❤ muut ei varmaan oo sit kokenu samallaista tuskaa jos sanoo et oot dramaattine tms. tiiän milt se tuntuu ja se on iha hirveetä. vaik ois kuinka paha olo ja ikävä nii pitää vaa jaksaa mennä eteepäi. ei se ikävä helpota oikeestaa koskaa opit vaa elää sen kaa paremmi. tsemppii ja pystyt tähän (vaik nyt saattaaki tuntuu et millää ei oo mitää välii ja tekis mieli vaa luovuttaa eikä mennä eteepäi)! voimahali ❤

    VastaaPoista
  4. muaki itkettää tää teksti :'( mä tiiän etten voi ymmärtää tota kaikkee kamaluutta, enhän mä ole joutunut kokemaan sellaista. mut silti ma uskon ja toivon, että joku päivä sä voit hymyillä niille kaikille ihanille ja opettaivaisille muistoille, joita oot sepen kanssa päässy kokemaan. paras pari ja rohkee sä <3

    VastaaPoista
  5. miks sepe lähtee? voimii hirveesti! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei uulema sovellu ratsastuskouluun .. hyvä sille :') kiitokset <3

      Poista
  6. Voi ei :( Voimia paljon ♥
    Voin kuvitella kivun hyvin, sillä ensimmäinen oma hevoseni lähti viime maanantaina taivaslaitumille kuuden yhteisen vuoden jälkeen :( Kaipuu on suuri, eikä se koskaan katoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos <3 voi suuret osanottoni ja voimi sinullekkin ! :'(

      Poista
  7. Kirjotat ihan mielettömän hyvin ja avoimesti! Mulla ollut vähän samoja tuntemuksia, mutta en pystyis tollasta tekstii väsertää. Poni jäi liian pieneksi ja kellään muulla ei oo yhtä ihanaa ratsastaa - se vaan ei tunnu niin hyvältä mennä muilla! Onneksi vielä nään ponia, ei siis oo lähteny minnekkään ja tykkään pelkästään puuhastella kyseisen ponin kanssa, vaikka eihän se sama asia oo. Tulee just kyl vähän huono omatunto siitä, että ponin ratsastaminen oli noin tärkeä asia, miks pelkkä puuhastelu ei riittäis? Jaa-a, kukaan ei tunnu ymmätävän, ellei sit itellä oo samaa tunnetta. Tsemppiä ja koita jaksella, vaikka eihän tällänen kommentti nyt sun surua helpota! </3 Koita löytää joku toinen hevonen/poni, vaikkei ketään voi koskaan korvaa, mut veikkaan et helpottaa suruun! Toivottavasti saat käydä moikkailemassa tai ees kuulla kuulumisia sitte ku muuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vaau ... ihanaa luettavaa ... se fiilis kun joku samaistuu tähän tilanteeseen ja ymmärtää mun tuskaa <3 mutta isot kiitokset :')

      Poista
  8. kirjotat todella hyvin! melkeen itteltäkin tuli itku tota tekstiä lukemassa, sun teksti on niin ihanaa ja ihanasti kirjotettua, ehdottomasti parasta tekstiä mitä oon missään blogissa lukenut (luen kyllä aika montaa blogia)... <3 voimia sulle, näin sepellä menee paremmin, aluksi se tuntuu vaikealta, mutta myöhemmin helpottaa!

    VastaaPoista
  9. Voi eii! Mulle kävi ihan vähän aikaa sitten juurikin näin, tärkeä poni lähti uudelle omistajalleen vain jonkin aikaa siitä, kun lempparihevonen lähti pois. Voimia sulle, tästä on suunta vain eteenpäin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi sua, tsemppiä sinnekkin päin <3! kiitos :')

      Poista
  10. Voi sofia, mä tiedän miltä tuntuu menettää jokin tosi rakas heppa, sulla vielä kaks näin lyhyessä ajassa.. Tiedän miltä tuntuu, kun pelkkä hevosen nimen kuuleminen tuo kyyneleet silmiin. Sillon ku Sanis lähti, multakin meni motivaatiota aika paljonkin, tuntu että kaikki työ olisi ollut turhaa, ja tuntu niin pahalta ajatella ettei nääkkään sitä rakastaan enään kuin harvoin, jos silloinkaan... Siks toivotan sulle hirveesti voimia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on tosi helpotus sekä surullista kuulla, että en ole yksin tän kokemuksen kanssa ... <3 kiitos rebe :') !

      Poista
  11. Voi eeeiii! Tuo tunne on jotain aivan hirveää, yritä tsempata ja ole niiden rohkaisevien kavereiden seurassa niin pahimmasta pääsee yli <3 Toivottavasti pääset moikkaamaan jatkossakin Sepeä!
    Arvostelin sun blogia viikon blogihaasteessa ;)
    http://ratsastuskouluoppilaantarinat.blogspot.fi/2015/03/blogeja-blogeja-ja-viela-kerran-blogeja.html?m=1

    VastaaPoista

Huomaathan, että kommenttien valvonta on päällä. Älä siis pelästy, jos kommentti ei ilmesty heti boksiin. Ruusut ja risut otetaan vastaan, kiitos kommentistasi :-) !