11/27/2016

Kaikkensa antanut


Noin viikko sitten oltiin käymässä Järvenpäässä pitkästä aikaa Ainon ratsastuskeskuksessa 1-tason kisoissa: Päätettiin mennä hyppäämään vielä tutut 80cm sekä 90cm ja sitten hyvien ratojen jälkeen olisi hyvä korkata ekat metrit. Meillä oli ollut ihan hyvät treenit tosiaan naapuritallilla, eikä sen jälkeen oltu hypätty. Kaikki odotukset kisapäivästä olivat suuret ja lopputulos olikin sitten ihan erilainen. Ei mikään katastrofi, mutta rikas päivä :D
Kaikki vanhat seuraajat muistavat meidän kesäiset ongelmat, kun alkoi syntyä ongelmia esteradoille. Meillä oli koko kevät pullollaan puhtaita ratoja, kunnes lähdettiin powercupin aluekarsintoihin. Sieltä me napattiin ensimmäinen hylätty ikinä ja harmitti. Meillä meni pitkään, oikeastaan koko kesä, ennen kun hommat alkoivat taas rullata. Syykin jäi hiukan pimentoon, mutta yritettiin korjata sitä kaikin tavoin. Ennen sitä kaikki oli ollut oikeastaan täydellistä ja yhtäkkiä jokin oli koko ajan pielessä. Nyt tuntuu, että meille kävi tämä sama juttu uudestaan.


Kun päästiin Ainon ihanaan lämmitettyyn maneesin verkka-aluelle, poni tuntui alkuverkassa jo vähän löysälle. Kun alettiin hyppäämään, laukan löytämisessä menin paljon normaalia pidemään ja vielä radalle mennessäkin poni oli ihan pohkeen takana. Verkassa tuli pystyllekin kielto ja huomasin, että tänään on sellainen päivä ja nyt pitäisi yrittää ratsastaa niillä vaihteilla. Radalla siis jokaiselle esteelle sai ratsastaa pohkeen ja raipan kanssa vikaan askeleeseen saakka. Kasikymppi oltaisiin voitu jopa päästä ihan puhtaasti, mutta kaarevalla sarjalta pystylle poni karkas oikeelta, johon se painaa selkeästikin enemmän ja pitäis saada läpi. Muuten lapaluisulla mennään joka esteestä oikeelle. Olisin voinut ratsastaa sen paremmin.
Ei voi mitään. Päätin, että todellakin ratsastan 90cm radalla. Nautittiin hetken kisapaikalla katsojan roolissa kisoista ja syötiin hyvin. Että tykkään, kun jossain on niin hyvät puitteet!

Ulkona aloiteltiin jo aikasessa, että poni sai kävellä ja vertyä omaan tahtiin. Halusin ponin lähtevän heti eteen, kun pyysin. Otin oikeeta puolta hyvin haltuun ja ratsastin hyvin läpi. Kun päästiin sisään verkkaan hyppäämään, ei naurattanut, kun poni kiels heti 40cm pystylle. ''Nyt oikeesti'' ja uusi yritys. Pystyllä ei sen koomin ollut mitään ongelmia kunnes vähän hassun hypyn jälkeen joku toinen verkkaaja oli esteen takana ja J väisti tosi nopeesti ja lensin pienellä kuperkeikalla alas. Kun nousin ylös, alkoi melkeen itkettää. Ei tästä tuu mitään. Mietin hetken, että pitäiskö peruuttaa lähtö. Päätin kuitenkin vielä yrittää. Vielä kerran. Sara pyysi laukkaamaan enemmän ja laittoi meille okserin valmiiks. Pienelle tultiin ilman ongelmia, mutta esteen korottamisen jälkeen tuli taas stoppi. Uudelleen. Lopulta päästiin yli, vaikka poni tuli lähelle. Silti hyppäsi, hyvä.
Radalla näytin vielä pari estettä ja matkaan. Yritin pyörittää laukkaa parhaani mukaan ja olin ihan kiinni viimesiin askeleisiin saakka. Ekalle tuli jäätävä hyppy, niin kakkoselle ja kolmosen okserilla poni teki kaikkensa, ettei puomi tippuisi. Tehtiin siihen niin jäätävä hyppy. Nelonen oli oikeastaan radan paras varmaan. Vitosen alla oli pahat erikoiset, mutta yli päästin niin kuin kutosen muuristakin. Seiskan vettäkään se ei ollenkaan kyttäillyt. Perusradan vika sarja koitui kohtaloksi. Se ei ollut erikoinen, mutta päätin kerrankin sille odottaa, ettei mitään hullua tapahtuisi. Tuli taas vähän lähelle ja stop. Verkassa hyppäsi ihan saman kokoisen, melkeinpä samasta paikasta, nyt ei. Tokalla yrityksellä päästiin ja väli jäi jopa lyhyeksi.





Monen mielestä 4vp:n radat ei varmasti ole mikään katastrofi. No ei se periaatteessa olekaan. Mikään ponissa ei vaan ollut normaalia. Millekään esteelle ei voinut odottaa. Ihan sama oliko erikoinen vai ei. Tultiin siihen tulokseen, että raskaiden 2 viikon jälkeen oli se aivan liian väsynyt tälläiseen suoritukseen. Se teki kuitenkin kaikkensa ja selvittiinkin van niillä kahdella kiellolla radoilla. Ei mitään vakavaa, nyt alkaakin kevyemmät viikot ja kisatauot. Asian kuitenkin kruunasi se, kun oltiin hyppäämässä viime torstaina valvovan silmän alla ja poni oli ihan mahdoton. Nyt tamma varmaan ottanut herneeseen loppuiäkseen... Kieltoja tuli moneen otteeseen ihan pienille esteille. Ihan normaaleja pystyjä jotka se olisi voinut kävelläkin yli. Loppuun päästiin ehkä 70cm kolmen esteen rata niin, että ponilla oli kivaa ja se oli menossa. Puhuttiin valkun kanssa kaikki läpi ja lopputulos oli se, ettei häntä huvita. Kun viimesinä viikkoina on ollut muiden vuokraajienkin raskaita treenejä ja kisjoja. Onhan se kova työmyyrä, mutta kaikella on todella rajansa. Ja kun ei halua, ei voi pakottaa.
Päätin kaiken tapahtuneen jälkeen peruttaa kaikki kisat joita oltiin ajateltu. Niitä oli mm. Ainon puurojuhla ja eilisen päivän Harjun maastoestekisat. Valkkuja on ihan hyvä olla, mutta tehdään vähän kerrallaan. Pidetään kuitenkin arkirytmi. Muina päivinä tehdään muuta kivaa ja monipuolista. Niin paljon kuin itse pystynyn vuokraponiin vaikuttamaan, onhan se loppupeleissä aika vähäistä, kun vuorkaajia on muitakin.


Meillä oli kuitenkin kesällä melkeinpä sama tilanne. Se hylkyjen kesä, kun mikään ei onnistunut. Loppupeleissä ei ihan selviä syitä saatu selville, mutta yritettiin ratkaista asia viikkorytmiä ja ruokaohjelmaa korjaamalla ja siitä lähtien olen ollut ainut hyppääjä. Aika samankaltaisia. Nyt on vain hyvä alkaa korjaamaan asiaa heti ajoissa.

Loppuun vielä videokooste torstain treeneistä. Mulla oli jäätäviä ongelmia ratavideoiden kanssa, joten niitä ei ole sunnuntailta ...

2 kommenttia:

  1. Voihan Jesu! Peukut pystyyn, että löydätte ongelmiin ratkaisun! Tsemppiä :)

    VastaaPoista

Huomaathan, että kommenttien valvonta on päällä. Älä siis pelästy, jos kommentti ei ilmesty heti boksiin. Ruusut ja risut otetaan vastaan, kiitos kommentistasi :-) !