5/29/2017

Tyssääjä


Toukokuun alkupuolella hypättiin A:n kanssa aika hyvät radat Ainossa ja tuli fiilis, että löydettiin kuolain ja se kuuluisa flow. Tuntui, että nyt päästään vähän eteenpäin tilanteesta, joka tuntui niin tyssäävältä. Kuitenkin todellisuus iski taas seuraavalla viikolla treenissä, kun hevonen ahdistui täysin pelhamista, jolla se oli nyt pari viimeistä viikkoa toiminut moitteettomasti. Annoin itselleni vielä toivoa sunnuntaille, jolloin oli tarkoitus lähteä pikkukisoihin hakemaan lisää ratoja alle. Hermot repesi viimeisiksikin palasiksi, kun hevonen ei suostunut koppiin. Mitä keksin enää seuraavaksi? Koko seuraava viikko oli varmastikin koko toukokuun ahdistavin. Niin loppu koeviikolla, asiat aivan sekaisin ja tässä seison ilman minkäänlaista hajua, mitä teen hevoseni kanssa.
Ihmeen kaupalla olen tässä. Hetken tuntui, että ulos pääsyä ei ole enkä saa aikaseksi ratkaisua. Onneksi asioilla on tapana järjestyä joten kuten.

Ikävä kyllä, suunnitelmat menivät taas uusiksi. Nyt kuitenkin olen niin onnellinen, että sain aikaiseksi ratkaisun. Meitä ei tulla näkemään todennäköisesti vähään aikaan kisakentillä. Miksi? Tällä hetkellä tuntuu, että hyvä ja huolellinen ratkaisu on sileätyöskentely. Jatketaan ahkerammin kouluopen kanssa ja estepuolella tulevaisuus on vielä hiukan epävarmaa. Kai sitä näilläkin tänhetkisillä eväillä voisi kisaradoille lähteä, mutta ratsukkona tuntuu parhaimmalta ehkä käydä se tätä kautta läpi. Ehkä hevosta ei olla ratsastettu menneisyydessään rehellisesti ja tuntuu, että kaikki ongelmat heijastuvat todella selkeästi radoilla. Mikä harmillisinta, jouduin riskeeraamaan oikeastaan koko kauden suunnitelmat ja varmastikaan kaikkeen ei vaan ehditä. Kyllä harmittaa, ehdin jo varata kaiken kisaviikkoa varten, jossa oltasiin hypätty miniderby. Treenataan intensiivisesti niin kauan kunnes tuntuu valmiilta. Pari viikkoa, pari kuukautta, en tiedä.

6 kommenttia:

  1. Ei sitä kannata kiirehtiä. Pääasia että teillä olisi hauskaa yhdessä! :) Mulla on kanssa mennyt vähän suunnitelmia uusiksi. Viime kesänä mun hevonen liukastui laitumella ja siltä meni etujalasta jänne. Nyt vuoden jälkeen sillä voi kutakuinkin normaalisti koulua mennä. Mutta onhan siinä tekemistä kun vuoden seisoi.. Eikä ole takeita mitä jalka kestää. Mutta tän jälkeen oon oppinut arvostamaan niitä yhteisiä hetkiä paljon enemmän ja se, että meillä olisi kivaa :) Mullakin oli pienet kilpailulliset tavotteet esteissä ja koulussa, mutta ne jouduin hautaamaan. Eikä se enää niin pahalta tunnu..Tää hevosharrastus on niin kallista ja aikaavievää lystiä, että tästä pitää oikeasti tykätä :) Ja nyt oon huomannu sen etten ota tätä liian tosissaan. Hirveen vaikea selittää, mutta annan itselleni nyt vähän armoa enemmän ja oon oppinut sen että tää on meijän laisille "harrastekisaajille" vaan kiva harrastus ja harrastuksen pitäs olla kivaa :) Ymmärrän, että ärsyttää kun ei suju, mutta jatka yrittämistä äläkä oo liian ankara. Tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oon halunnut aina olla enemmän kuin harrastelijakisaaja, mutta oikeastaanhan sitä enempää en koskaan ole ollut, vaikka yritys on ollut kova ja kaikkeen on satsattu. kiva ei myöskään ole kuulunut sanastoon vähään aikaan... vielä jaksan yrittää :/

      Poista
    2. Mut jos oikeesti aletaan miettimään niin tää suomen toimintahan on pelkkää harrastekisailua. Mutta ymmärrän mitä tarkotat. Itekkin olisi kova hinku kisaamaan mutta itseäni se ei häiritse. Monelle tän lajin suola on nimenomaan se kisaaminen ja olisi kivaa, että se sujuisi. Onko hevonen sellainen jonka kanssa et pärjää? Aina hevosta voi vaihtaa. Ei kannata hakata päätä seinään epäsopivan hevosen kanssa muttei heti kannata kuitenkaan luovuttaa :)

      Poista
    3. Usko tai älä mutta tää tyttö pärjää kyllä hevosen kuin hevosen kanssa, nähty ja kuultu on! Sä oot Sofia itselles tosi ankara tyttö, ja sulla on tapana vähän toi täsmällisyys ja suunitelmien pakkototeuttaminen, hengähdä ite välillä ja varaa aikaa johonki muuhunki, lähde vaikka kavereiden tai parhaan kaverisi kanssa tekemään yhdessä jotain mieltä rauhoittavaa, ilman minkäänlaista aikataulua! T. joku anonyymi

      Poista
    4. Anonyymi 2# niin toki jos ajatellaan sillä tasolla, niin koko toiminta Suomessa on aikalailla juurikin sitä. Mutta tällä alhaisemmalla tasolla en tiedä, miksikä sitä sanoa :D Kaikki kuitenkin varmasti ymmärsivät. Luulen tällä hetkellä ongelmien syyt jotuvat aika monista eri sivutekijöistä, enkä usko hevosessa olevan sinänsä vikaa. Vaikeahan se on, mutta nimenomaan juuri minulle :)

      Poista
    5. Joku anonyymi, iskeviä sanoja :) Kiitos tästä kommentista !

      Poista

Huomaathan, että kommenttien valvonta on päällä. Älä siis pelästy, jos kommentti ei ilmesty heti boksiin. Ruusut ja risut otetaan vastaan, kiitos kommentistasi :-) !